Asiakaskertomus: Keijun hellässä hoidossa

Valtiatar Keijun blogi

On sateinen alkuilta kun saavun Villi Kartanon pihalle. Olen tulossa Valtiatar Keijun klinikkasessioon. En ole ennen ollut Keijun luona joten hieman on perhosia vatsassa kun soitan ovikelloa. Mustiin pukeutunut Keiju saapuu avaamaan oven. Riisun vaatteeni meikkihuoneen sohvalle ja nappaan kassistani hieman toisenlaiset asusteet esiin. Keiju tarkkailee mitä minulla onkaan mukanani. Puen valkoiset stayupit ja korkkarit päälleni. Mukana on myös mekko mutta sitä en vielä tässä kohtaa laita päälle, sillä kohta pääsen odotushuoneeseen hieman toisenlainen paita päälläni. Keiju kyllä tutkaili millainen mekko minulla on ja antoi hyväksyntänsä sille.

Siirrymme ensin aulaan jossa Keiju pukee päälleni pakkopaidan ja kaulapannan. Tunnen kuinka munani alkaa heräillä kun Keiju kytkee hihnoja kiinni jalkoväliini. Lisäksi hän ottaa esiin suukapulan, joka toki tarvitsee hygieniasyistä ensin suojauksen suuhun asettuvan tapin päälle. Huomaan kuinka Keiju alkaa riisumaan pikkareitaan, asettelee ne tapin päälle ja kiinnittää lopulta suukapulan tiukasti suuhuni. Siinä seison korkkarit ja stayapit jalassa, yläkroppa lukittuna pakkopaitaan ja nuo aivan ihanat pikkarit kytkettynä suuhun. Tulee aika siirtyä odotushuoneen puolelle joka sijaitsee kartanon alakerrassa. Matka sinne hieman hirvittää, sillä en tunne kovin varmaksi korkkarit päälle kulkea portaita, saati että en pysty pitämään mistään kiinni pakkopaidasta johtuen. Kuljemme hitaasti askel kerrallaan kohti alakertaa. Saan hieman jo kommenttia hitaasta tahdistani ja yritän nopeuttaa kulkemistani.

Keiju saattelee minut odotushuoneeseen, joka kylläkin paljastuu kartanon tyrmäksi. Pieni ja kylmä koppi, vaikka en usko että tällä kertaa palelen. Keskellä pientä kopperoa on vain pieni pukki, jonka päälle asetun vatsalleni. Keiju kytkee jalkani yhteen raudoilla, jotka jo heti alkuun paljastuvat hyvin epämukaviksi. Pienikin liike ja raudat alkoivat painaa ikävästi nilkkoihin. Ja samalla selvisi miksi tarvitsin kaulapannan. Siihen kytkettiin paksu ketju joka kiinnitettiin pukkiin. Tämä lukittiin riippulukolla jonka avaimen Keiju vei mukanaan. Tämän jälkeen tyrmän ovi lukittiin ja jäin yksikseni tuohon kolkkoon kopperoon. Vaimea punainen valo mahdollisti sen että näin hieman ympärilleni. Liikkumavaraa ei ollut kuin minimaalisesti. Yläkroppa makasi pukin päällä tiukasti kaulasta siihen kytkettynä. Polvet olivat koukkuasennossa ja jalat kytkettynä jalkarautoihin jossa tanko välissä, joten minkä tahansa liikkeen teinkin niin jalat olivat kovilla.

Ajatus siitä että olen tunnin tässä mahdottomalta, sillä jo muutaman minuutin jälkeen kestävyys oli koetuksella. Mutta itsepä olen tähän tilanteeseen taas joutunut joten nyt on vain kestettävä, etenkin kun Valtiatar oli suunnitellut tämän ihan minua varten. Tunnen kuinka hiki alkaa valua otsalta ja alakroppakin tuntuu kostealta, sillä pakkopaita on lämmin ja ylimääräinen liikkuminen ei ainakaan helpota olotilaa. Välillä löydän mukavan asennon, mutta sen verran vittumaiseen paikkaan minut on kytketty, että välillä on vain pakko yrittää hieman liikkua. Jokainen liike aiheuttaa pientä kolinaa, koska tyrmän lattia on epätasainen ja pukki heiluu. Kuulen lähestyvät askeleet. Kohta Keiju onkin jo ovella kysymässä mitä oikein rimpuilen täällä. Vastaukseni on pelkkää muminaa pikkareista ja suukapulasta johtuen.

Hän poistuu ja jatkan selviytymiskamppailuani. Jossakin vaiheessa jalat alkavat olla todella kovilla. Pienikin asennon vaihto tekee entistä kipeämpää. Samaten muutaman kerran tyrmän liukas lattia aiheuttaa korkokengissä ollessani pienen liukastumisen. Huudan useamman kerran kun näin tapahtuu. Samalla tsemppaan itseäni kestämään. Minähän en myönnä etten kestä tätä. Aika kuluu ja mietin kauankohan olen tässä oikein ollut. Lopulta Keiju käväisee uudestaan paikalla ja kertoo että sairaanhoitaja on kohta valmis ottamaan potilaan vastaan. Tässä kohtaa tiedän että ehkä maksimissaan vartti on vielä jäljellä. Tuntuu kyllä todella pitkältä ajalta. Kuumuuden ja nilkkojeni kanssa taistellessa huomaan välillä unohtaneeni nauttia suussani olevista pikkareista. Ei tuota herkkua kuitenkaan ihan joka päivä pääse maistamaan. Olotila helpottuu kummasti kun saan ajatukset pois kivusta ja kuumuudesta miettiessäni suussani olevia pikkareita…

Lopulta kuulen askeleet porraskäytävästä. Keiju saapuu paikalle vapauttamaan minut. Samalla hän katsoo mitä ihmettä minä olen tehnyt. Kuolannut pukin ja etenkin kun nousen pukilta ylös, suorastaan lammikollinen hikeä vain valahtaa tyrmän lattialla. Olen todella nolona. On ollut kuuma mutta en tajunnutkaan miten paljon sitä tuossa voikaan hikoilla.

Sitten siirrymme ensin kerrosta ylemmäksi takaisin aulaan. Vapaudun pakkopaidastani ja saan päälleni mukaani ottamani mekon. Tuonkin kanssa tulee kuuma mutta ei kyllä varmasti niin kuuma kuin pakkopaidassa. Siirrymme jälleen kerrosta ylemmäksi. Tällä kertaa korkkareissa kulkeminen on jo rivakampaa kun käsiä ei ole sidottuna. Klinikalle saavuttuamme valkoiseen takkiin pukeutunut sairaanhoitaja Keiju irrottaa suukapulan ja pikkarit suustani, ja kysäisee mikäs on tämän prinsessan nimi. Vastaan olevani Tintti. Tuon nimen Valtiatar Villi-Ira antoi minulle vuosi sitten.

Olen ollut klinikalla kertaalleen aiemmin joten tiloissa oleva gynekologin pöytä on ennestään tuttu. Asetun selälleni pöydälle. Keiju kahlitsee molemmat käteni pöydän reunoille. Samaten olkavarteni ja nilkkani sidotaan remmeillä. Tässä kohtaa saan ensimaistiaisen millainen hoitsu onkaan kyseessä kun hän kiinnittää kaulani remmillä kiinni pöytään ja siinä sivussa alkuun kiristää vyön muutamiksi sekunneiksi niin tiukalle että hyvä kun henki kulkee. Siinä makaan mekko päällä, jalat levällään ja pallit täysin avoimena tutkimuksille. Seurailen mitä Keiju oikein puuhaa. Jotain välineitä hän ottaa esiin ja yritän valmistautua siihen että kohta saattaa tehdä kipeää.

Keijulla on jonkinlainen sähkölaite jonka kautta hän sähköistää sormenpäänsä ja vierittää kynsiään ympäri pallejani ja munaani. Alkuun ei tunnu miltään ja sen jälkeen lievää nipistelyä kun hän lisää hieman voimakkuutta. Hymyilen vielä tässä vaiheessa. Keiju vaihtaa menetelmää. Selälleni sidottuna en näe oikein mitä tapahtuu, mutta tällä kertaa alkaa tuntumaan. Etenkin kun hän veti esinahkani esiin ja älähtelen kun paljas muna saa sähköä osakseen. Pakoon en pääse ja tuo sadistinen hoitaja näyttää todella nauttivan ahdingostani. Sähkö on yksi lemppareistani ja siksi onkin hämmentävää kuinka samalla haluaa että se loppuu ja samalla haluaa että se vain jatkuu… Saan kuulla että vielä tulee 10 näpäytystä. Eikä tarvinnut paljoa arvuutella mihin ne tulevat. Paljas kulli sai kyytiä ja älähdin jokaisen täräyksen jälkeen. Tunnelma on pelottava ja taisin kertaalleen ennakkoonkin jo älähtää kun luulin että nyt tärähtää.

Tässä kohtaa on kyllä selkeä että tämän hoitajan tutkimukset keskittyvät alapäähäni. Hoitajan kynnet käyvät ronskisti kasseillani ja kohta saan muutaman napakan kämmenlyönnin samaiseen paikkaan. Kyllä tekee kipeää ja älähdän joka iskun jälkeen, ja yritän vetää jalkojani yhteen mikä ei onnistu kun ne ovat sidottuna levälleen. Ja hoitaja vain naureskelee ja suorastaan nauttii! Hän myös raapi kynsillään vatsaani ja reisiäni. Eikä se ollut mitään kevyttä raapimista vaan todellakin tuntui…

Seuraavaksi pääsen harjoittelemaan matematiikkaa. Hoitaja alkaa asettelemaan nipistimiä palleilleni ja joudun laskemaan jokaisen. Osa sattuu enemmän ja osa sattuu vähemmän. Kutsuttiinkohan osaa noista hain hampaiksi ja osa oli jotain kevyempää versiota ellen väärin muista kun jälkikäteen aiheesta puhuimme. 16 kohdalla mietin että tämän verran Ira joskus kiinnitti. Mutta homma vain jatkuu ja jatkuu. Osan kohdalla ulisen enemmän ja osan vähemmän. Osa ei juurikaan tunnu mutta tunnollisesti yritän laskea ja pari kertaa menen sekaisin, mistä kyllä saan heti kuulla. 36 taisi olla loppulukema. Alapää tuntuu olevan kuin tulessa. Olen toki ennen nipistimiä kokenut ja tiedän kyllä että pahin on vielä edessä…

Sitten tuo hetki koittaa. Keiju alkaa irrottaa nipistimiä. Eikä mitenkään hellästi ja tuo tekee todella kipeää. Koko kroppa tärisee, hikoilen, ulisen ja jännitän kroppaani kun kerta toisensa jälkeen yksi nipistin irtoaa. Lopulta kaikki irtoavat ja hengitykseni tasaantuu kun rentoudun. Ja sitten Keiju läimäyttää kämmeniskun suoraan palleille ja huudan kivusta! Huh saatana, en odottanut kyllä yhtään tuota.

Viimeistään tämän jälkeen tiedän että koska tahansa voi tapahtua mitä tahansa ja pelottaakin oikeastaan koko ajan mitä Keiju seuraavaksi keksii. Pian selviääkin että kun olen erehtynyt mailissa ehdottamaan jotain ideaa niin hänhän on innokas sen toteuttamaan, ja pelonsekaisin tuntein mietin että mitähän minä sanoinkaan. Keiju hakee jonkun purkin ja sitten näen hänen käsissään pitkän metallisen tikun. Nyt pelottaa sillä tiedän tasan tarkkaan mihin tuo tungetaan. Siinä Keiju hiljalleen valmistelee asioita, desinfioi tikun, voitelee sen ja munani liukkarilla. Sondausta tiedossa… Tuosta ei ole mitään kokemusta ja olen erehtynyt sanomaan että asia kiinnostaisi. Nyt se on menoa.

Metallinen sondi alkaa hiljalleen uppoamaan virtsaputkeeni. Seurailen klinikan peilistä sitä. Välillä hieman älähdän, mutta muuten tämä on oikeastaan aika nautinnollista. En hahmotakaan miten syvälle se uppoaa ja koitan peilistä sitä tähyillä. Välillä otetaan sondia ylös ja sitten takaisin. Eihän tämä olekaan niin paha kuin kuvittelin.

Keiju huomaa myös että tämä meni liian helposti. Hän hakee seuraavan välineen. Tuo näyttää myös sondilta mutta ulkonäön perusteella siinä on jotain erikoista. Kohta tuokin on munassani ja selviää että siinähän on vibra. Pelko on silti niin voimakas että muna ei kyllä lähde seisomaan mutta kyllä se vain tuntui hyvältä. Nautinnollista. Rentouttavaa kun tuo värisee munan sisällä. Olen uuden äärellä, sillä pelkäsin aiemmin todella paljon sitä että munaan työnnetään jotain. Vaikka varmasti aika pienillä sondeilla tässä mentiin niin mielessäni pyörii jo ajatus että tätä olisi kiva kokea toistekin.

Sondauksen jälkeen hoitaja siirtyy seuraavaan asiaan. Hän kertoo sen olevan lempparinsa. Pelonsekaisin tuntein kyselen mitä se mahtaa olla. Näen häen kädessään kynttilän joten ei tarvitse arvuutella enää. Samalla olen innoissani sillä tämä on myös yksi minun suosikeistani vaikka tiedänkin kuinka kipeää se hetkellisesti tekee. Hoitaja sytyttää kynttilän ja kohta steariinia alkaa valua palleilleni, reisille, mahalle… Kuumuus tekee kipeää ja koko kroppa tuntuu taas tärisevän, enkä pysty olemaan hiljaa… Hoitaja jossain kohtaa mainitsi että jos metelöin liikaa hän tukkii suuni. Joko hän unohti tai sitten onnistuin olemaan tarpeeksi hiljaa. Pallini on kuorrutettu steariinilla. Muutama aukko vielä löytyi ja sinne tuli aimoannos lisää. Sattuu. Mutta niin sen pitääkin. Ja vaikka välillä kyyneleet ovat silmissäni niin minähän kestän tämän. Olen kestänyt ennenkin ja haluan näyttää Keijulle että en turhaan ole näitä juttuja pyytänyt.

Pallit ovat herkkänä nipistimistä ja steariinista, joten kuvioon sopii että Keiju alkaa putsaamaan minua. Hänellä on terävät kynnet ja niillähän steariinit lähtee. Varmaan kyllä paljon muutakin… Sen verran voimakkaasti hän takertuu joka iskullaan palleihin siivotessaan steariineja että en voi kuin täristä ja ulista tukalassa olotilassani. Kun putsausoperaatio on lopulta valmis ja voin hetken rentoutua… Lepäilen, nautin ja fiilistelen… Samassa hetkessä napakka läpsäys palleille ja huudan hädissäni.. Saan vielä useita iskuja kasseille ja riuhdon siihen malliin että klinikkapöydän jalkatasot alkavat jo kääntyä. Yritän suojautua mutta se ei onnistu kun Keiju jakaa läpysyjään. Lopulta hän kertoo että vielä yksi… Hengitykseni käy kahtasataa kun odotan milloin se tapahtuu ja hän tarkoituksella viivyttää. Kun isku lopulta osuu ulvahdan ja huudan ai saatana..

Keiju kertoo että hänellä on vielä yllätys varalleni ja jos se tekee tuskaa niin suihku on lähellä. Kieltämättä hetken käy ajatus mielessä lukitseeko hän minut siveysvyöhön, mutta toisaalta suihku ei sovi siihen. Kohta se kyllä käy ilmi. Jotain lämpövoidetta ja ei mene kauaa kun pallit ovat tulessa. Eikä tilannetta helpota kun hän nappaa niistä kiinni. Eikä mitenkään nätisti. Yritän kestää mutta en mahda mitään sille että vaikeroin kunsattuu ja polttelee. Kyyneleet silmissä yritän kiemurrella vaikka tiedän että tässä kohtaa ei ole pakomahdollisuutta kun pallit ovat liekeissä silti.

Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen hoitaja vapauttaa minut. Siltikin jännitän jalkojani ja käsiäni, yritän olla mahdollisimman liikkumatta jotta polte ei pahentuisi. Lopulta se hieman helpottaa. Koko kroppa tärisee ja kävelyyn pitää keskittyä kun hoitaja saattelee minut suihkun puolelle. Lähtiessäni olo on raukea ja onnellinen, ja mietin jo että mitähän kivaa Keiju ensi kerralla keksii varalleni…

Tagit

    Kategoriat

    ×