Saavun ensimmäistä kertaa Studio Velvetin, Valtiattareni Keijun uuden studion pihaan jossa odottelen tovin kunnes Keiju jo viittoileekin minua ovelta peremmälle. Olen ollut siveysvyössä puolitoista viikkoa ja luovutan avaimen nyt Keijun haltuun, samalla pohtien aukeaisiko lukko vielä tämän illan aikana…
Tarkoitus on että Valtiatar tekee minusta ensin kauniin tytön ennen kuin pääsemme hänen varsinaiseen lempipuuhaansa eli minun kiduttamiseen. Olen innoissani ja samalla hieman jännittynyt. Ihailen samalla studiota kun riisun vaatteeni ja puen päälleni mukaan ottamani mustat alusvaatteet jotka koostuvat polvisukista, sukkanauhaliivistä ja rintsikoista. Pikkareita minulla ei vieläkään ole mutta Valtiatar oli ajatellut sitäkin ja toi minulle nätit pitsiset pikkarit päälle pantavaksi. Kaivan repustani vielä tekotissit sillä pitäähän minulla hieman muotojakin olla. Jalkaani laitan mustat korkkarit, jonka jälkeen pujottaudun Valtiattaren avustuksella hänen minulle varaamaansa mustaan mekkoon.
Pukeuduttuani sipsuttelen korkkareissani Keijun perässä viereiseen huoneeseen ja istun meikkituoliin. Hieman jännittää ja samalla olen innoissani millaisen lookin Keiju minulle taikoo. Suurimmaksi osaksi silmäni olivat kiinni mutta aina välillä pääsin ihastelemaan Keijua työn touhussa. Tällä kertaa hänellä oli hieman rennompi asuste, tuollainen turkoosi avonainen takki, punaiset rintsikat ja pikkarit sekä musta korsetti. Mikäpä minulla oli siinä ollessa ja ihastellessa näkyä. Saan silmämeikkiä, poskipunaa, tekoripset ja huulipunaa, ja mitä kaikkea muuta Keiju nyt siinä käyttikään. Lopuksi saan päähäni vielä blondin peruukin ja kokonaisuus alkoi olla valmis.
Nousen ylös ja ihastelen itseäni peilistä ja en voi olla hymyilemättä. En suoraan sanottuna tunnistaisi itseäni jos kävelisin kadulla vastaan. Keiju teki todella hyvää työtä enkä voi olla muuta kuin tyytyväinen. Vaikka itse sanonkin niin näytän kauniilta. Siirrymme takaisin suureen aulatilaan jossa poseerasin Valtiattaren kameralle mm. tuolilla, jalkapuuhun nojaten, sekä sohvalla. Lisäksi Valtiatar otti meistä muutaman yhteiskuvan. Odotan innolla että pääsen näkemään noita kuvia.
Mutta… Helppo osuus olikin ohi ja Keiju alkaa kytkemään nahkaisia kahleita ranteisiini. Ne hän kytkee tiukasti ja varmistaa vielä että en pääse luikertelemaan niistä irti. Jännitys alkaa nousemaan kun Keiju määrää minut huoneeseen rakennetun jättimäisen sidontatelineen luokse. Hän kiinnittää minut ketjuun ja alkaa taljalla hilaamaan käsiäni kohti kattoa. Alan olla venytettynä äärimmilleen jolloin Keiju katsoo että nyt on hyvä. Hän sitoo vielä remmillä jalkani yhteen. En juurikaan pysty liikkumaan ja tunnen kuinka Valtiatar nostaa mekkoni helmaa ulos ja laskee pikkareitani alas…
Valtiatar nappaa jonkinlaisen onton puukepin ja altaa sillä läpsyttelemään pakaroitani. Alkuun hieman hellemmin mutta joukkoon mahtui muutama napakampi läimäisy mikä sai minut jännittymään ja hieman inahtamaan. ”Tämä on vielä ihan kevyttä joten turha yhtään yrittää brättäillä siinä”. Tässä olisi parempi yrittää rentoutua eikä puristaa vain pakaroita tiukemmin yhteen, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty kun Keiju alkaa hiljalleen päästä vauhtiin. Näen kuinka Keijulla on jokin piiskanippu käsissään. ”Tämä oli mun synttärilahja”, Keiju kertoi kun avasi tuon kyseisen paketin. Paketissa taisi olla muutama puukeppi joista yksi oli sellainen pidemmän puoleinen punaisen värinen kepukka mikä herätti huomiota. Olipa mukana jopa yksi risukin, eikä sekään ollut mikään lyhyt tikku. Keiju pohti millä aloittaisi ja valikoi risun.
Viuhahdukset kuuluivat ilmassa kun Valtiatar aloitti piiskaamisen. Jokainen isku tuntui pureutuvan ihoni läpi enkä meinannut enää pysyä paikoillani. Rimpuilu oli turhaa sillä minnekään en päässyt kun olin tiukasti ranteistani venytettynä kohti kattoa, eikä korkkarien kanssa jalat sidottuna pystynyt mihinkään muuhun kuin koittamaan kestää mitä tuleman pitää. ”Aijaijaijai”, huusin ja inisin kun Valtiatar piiskasi sielunsa kyllyydestä pakaroitani ja reisiäni. Mietin itsekseni että tästä ei varmasti selvitä ilman jälkiä. ”Sultahan tulee vähän verta tuosta ja tuosta”, Valtiatar naurahti ja jatkoi piinaamistani.
Kohta saankin kokea toista puukepukkaa. Se ei ollut enää ontto ja kipeää teki. Joudun tosissani keskittymään sillä pakarat alkaa olla hellänä. Sain pienen hengähdystauon kun Valtiatar päättikin kokeilla miltä pakarani tuntuvat. Ja samalla tunsin hänen terävien kynsiensä pureutuvani ihooni ja en voinut kuin ulista kivusta sillä paikat ovat jo hellänä ja tiedän että varmaan jokunen mustelmakin on seurauksena piiskauksen toimesta. Keiju läpsi jokusen kerran avokämmenellä pakaroilleni. Mutta silti, tuo tuntui suorastaan hyväilyltä seuraavaan verrattuna, kun hän nappasi tuon punaisen kepukan ja antoi palaa. Onneksi Studio Velvetillä ei tarvitse välittää että joku häiriintyisi ulinastani. Toisaalta, samalla tämän voi ajatella että kukaan ei kuule vaikka kuinka tuskissani huutaisin…
Tunnen kuinka kroppani hikoilee ja persettä kuumottelee, kun sain pienen hengähdystauon. ”Mä haluan vielä uusiksi kokeilla tätä. Katsotaan saataisiinko tästä palasia lentelemään”, Valtiatar pohtii pahaenteisesti kun hän nappasi käsiinsä risun jolla sai minut jo verille aikaisemmin. Kovia iskuja tuli vasemmalle ja oikealle pakaralle. Ja oikea reiteni etenkin sai voimakkaita osumia kun piiskan pää kaartui sinne. ”Vielä viisi”. Keskitän kaiken voimani että kestän mitä tuleman pitää. Kyyneleet ovat jo silmissäni mutta kestän tämän ja olen hetkellisesti melkoisen voimaton kun Keiju vapauttaa jalkani ja irrottaa kahleeni ketjusta, nostettuaan sitä ennen pikkuhousuni takaisin ylös. ”Kappas, täällähän on lattia täynnä pieniä risun palasia”, Keiju ihmeissään toteaa. Risu sai todellakin kyytiä joten itse kukin voi kuvitella miltä se tuntui minusta.
Seuraan Valtiatartani seuraavaan paikkaan joka on pukki johon asetun vatsalleni. Ei ole vaikea arvata mitä kohta tapahtuu samalla kun hän kytkee rannekahleeni kiinni pukin alaosaan. Jalkojeni osalta Valtiatar katsoo että niitä tuskin tarvitsee sitoa mihinkään. Korkkarit kyllä pitävät huolen että en hirveästi liiku kun yritän vain hakea tukevaa asentoa. Keskikroppani hän kuitenkin kiristää remmillä tiukasti kiinni pukkiin. Pikkarini oli jo hetken paikoillaan ja mekkokin suojaamassa siveyttäni, kun Keiju jälleen nosti mekkoni ylös ja laski pikkarit alas. ”Sä olet kyllä vähän huorahtavan näköinen siinä”, ja voin kuvitella mitä tarkoitetaan kun siinä makaan peppu pystyssä… Ja aivan yllättäen huudahdan kun Keiju nappaa tiukasti kiinni haaroistani. Keiju vain naureskeli.
”Milläs fiiliksellä sun persees tänään on?”. Vastailen jotain epämääräistä vaikka tiedän että eihän sillä merkitystä ole, sillä Valtiatarhan päättää miten hän aikoo minua käsitellä. Hän tuntui valikoivan jotakin dildoja, mutta ensin sain tuntea jokusen sormen takapuolessani… Hän otti pienemmän dildon ja alkoi työntelemään sitä sisääni. Rentoudun ja päästelen pientä ininää. Äskeisen piiskauksen jäljiltä tämän on rentouttavaa, mutta ei se kauaa kestä kun saan tuon samaisen dildon eteeni ja Valtiatar määrää minut puhdistamaan sen. Imen parhaani mukaan, mutta tarpeeksi syvälle se ei mene ja Keiju työntää sitä voimakkaammin kurkkuuni kunnes saa kakomisrefleksin aikaiseksi. Lysähdän hieman voimattomana pukille takaisin kun hän jo katselee seuraavaa dildoa. Se onkin jo huomattavasti isompi sillä ynähdän voimakkaasti jo siinä kun hän työntää sitä sisään…
Tunnen itseni likaiseksi nartuksi kun Keiju työntelee dildoa voimakkaasti sisääni. Huomaamattani alan voihkimaan sillä en mahda itselleni mitään, sillä tuo vain tuntuu niin nautinnolliselta. Siveysvyö käy ahtaaksi ja tuntuu niin hyvältä että tässä voisi vaikka laueta, vaikka ajatus tuntuukin jotenkin niin epätodelliselta. ”Tässähän voisi olla vaikka yleisöä”, muistan Valtiattareni sanoneen samalla kun vain nautin tunteesta jonka en toivoisi loppuvan.
Valtiatar lopettaa naimiseni ja tuo dildon taas eteeni puhdistettavakseni. ”Sun onnesi ettei se ole täynnä paskaa”, samalla kun hän työntää sen suuhuni ja aloitan kuuliaisesti ottamaan suihin. Imen suu pullollaan koska yritän näyttää että pystyn tähän vaikka tiedän sisimmässäni tiedän että ei tämä kelpaa alkuunkaan. ”Syvemmälle”, Keiju sanoo mutta oma kantti ei kestä ja hän tunkee sen lopulta syvälle niin että kakomisrefleksi tulee. Mutta hän tuntui olevan tyytyväinen reaktiooni.
Keiju irroitti minut pukilta ja ohjasi seuraavaan huoneeseen. Tuolla oli pöytä johon hän määräsi minut makaamaan selälleni. Asetun pyödälle ja kurkistelen kuinka Valtiatar sitoo jalkani remmeillä x-asentoon pöydän sivuille. Käteni eivät taivu ihan hänen haluaamaansa asentoon joten ne hän sitoi vain sivuilleni kiinni pöytään. Joka tapauksessa tunnen olevani täysin avuton ja tiedän että kohta varmasti huudan. Asento itsessään kertoo jo että käsittely pääosin kohdistuu palleihini.
”Ai perkele” on ensi reaktioni kun hän koskettaa minua välineellä joka on selvästi piikkipyörä. ”Mulla on uusi tälläinen, tässä on enemmän piikkejä, huomaatko”. Huomasin todellakin ja en selkeästi ollut yhtään valmistautunut! Keiju puuhailee hetken jotakin ja jatkaa, ja tunnen piikkien lisäksi sähköä haaroissani. En voi kuin nauttia tästä kivun ja nautinnon tunteesta. Jälkikäteen mietin että erään tunnetun bändin biisissähän mainitaan kuinka näiden ero on varsin pieni. Nautintoni kyllä keskeytyi nopeasti kun Keiju päätti yhtäkkiä piinata sähköpiikkipyörällään muuta kehoania. Suorastaan huusin kun hän koski sillä vasenta käsivarttani. ”Tintti! Luulisi että tämä sattuisi eniten tuolla sun pallleilla eikä käsivarressa!”. Sain sähköä käsivarsilleni, reisilleni, munalleni (sikäli kun siveysvyön läpi osui), haaroihini ja tietenkin palleille mikä oli Keijun pääkohde. Kroppani hieman tärisi kun tunsin itseni täysin suojattomaksi x-asentoon sidottuna.
Valtiatar lopetti hetkeksi ja makaan hermostuneena kunnes tunnen jotakin sidottavan haaroihini. Nautin tunteesta. Siveysvyössä oleminen saa todellakin paikat herkäksi ja pelkkä kosketuskin saa minut hulluksi. Mutta tämä kosketus oli jotain ihan muuta. Keiju sitoi jotakin minuun ja se jo itsessään tuntui hyvältä mutta samalla pahaenteiseltä. Tajusin vasta tilanteen kun Valtiatar alkoi puhumaan että katsotaan missä kohtaa tuntuu… Hiljalleen sähkövirtaus alkoi tuntua palleilla. Hyvin pientä alkuun mutta hiljalleen kovempaa. Kohta jo inisin ja pidin hieman enemmän meteliä. Se tunne kun sähkö suorastaan porautuu läpi ja Valtiatar asteittain nosti voimakkuutta joten alun helposti vaiheesta oli todellakin päästy siihen pisteeseen että hiljaa ei pysty olemaan… Siinä inisen ja vaikeroin ja Valtiattareni poistui hetkeksi paikalta jättäen minut yksin. Ohjelma antoi aina välillä hetken helpotusta kunnes jatkoi, mutta silti koko ajan kroppani oli täysin jännittynyt ja itsekseni pidin meteliä. Valtiatar taisi unohtaa tukkia suuni kun meluamiseni ei häntä haitannut. Tai sitten hän halusikin kuulla ääniä…
Keiju palasi ja katkaisi sähkön. Rentoudun hetkeksi enkä tosiaankaan odottanut että hän päätti yhtäkkiä läpsäistä suoraan palleille. Huusin! Kipeää teki. ”En mä vielä lopettanut”, ja sähköhärveli aktivoitiin jälleen, ja taas aloin vaikeroimaan. Samalla Keiju otti muutaman kuvan ja itsekseni mietin että miltähän mahdoin tuossa tilanteessa näyttää… Vielä pieni askel lisää voimakkuuteen ja tuntui että jokin porautuu suoraan lävitseni. Kiemurtelin sen minkä tuossa nyt pystyi kunnes Keiju vihdoin lopetti ja lysähdin vain makaamaan rentona…
Rentoutus ei kestänyt kauaa sillä kuulostelin että Keijulla oli jokin pussukka kädessään ja äänestä päätellen tiesin mitä kohta tapahtuu ja alkoi pelottamaaan. Keiju alkoi kiinnittämään nipistimiä palleilleni. Olen tuskissani jo ensimmäisestä ja lisää vain tuli. ”Vielä neljä”, muistan Keijun sanoneen. Ja samalla mietin että näitähän on jo paljon joten miten vielä lisää mahtuu. Tuntuu että pallit ovat tulessa ja huudahdan jokaisen kanssa. Niitä taisi olla 10 kaikkiaan.
Keiju alko irroittamaan nipistimiä ja tämä vaihe pelotti kovasti. Huusin jokaisen kohdalla ja suorastaan toivoin että loppuisipa tämä jo. Valtiatar vain nauroi puuhastelujensa lomassa. Lopulta viimeinenkin on irti ja rentoudun hieman, vaikkakin pelottaa mitä seuraavaksi on vuorossa. Ajatuksissa hetken välähtää että olisikohan sessio niin loppuvaiheessa että lukko aukeaisi ja saisin vain nauttia vaikka pahaenteinen aavistus minulla onkin…
En nähnyt selälläni maatessa mitä Keiju puuhasteli mutta tunsin kuinka hän nousi samaiselle pöydälle istumaan ja kohta sainkin kivuliaan potkun haaroihini ja ensireaktio oli vetää haarat yhteen mikä ei tietenkään onnistunut vaikka sidonnasta huolimatta pystyinkin hieman liikuttamaan kroppaani ja yrittämään peittää arkoja paikkoja. Nyt pelottaa ja Keiju jatkaa potkimistani ja huudan.
”Olet ehkä arvannutkin mutta lukko ei aukea tänään!”.
Onneksi vastassani on vain Keijun sukkisten peittämät jalat eivätkä kengät… Tärisen pelosta mutta aion silti kestää tämän. ”Vielä 10”, kuulen Keijun sanovan. Itsekseni mietin että ”Ei helvetti…”. Yritän ottaa kaiken urheuden itsestäni esiin mutta se vapisee jokaisen potkun jälkeen. ”Haarat levälleen!!”, Keiju huudahtaa. Ensimmäisten jälkeen yritän noudattaa tuota käskyä vapaaehtoisesti ilman eri komentoa. Siltikin kroppa sanoo vastaan ja on pieni henkinen taistelu että pystyn tuohon. Vaikka selälläni maatessa en näe Keijua niin voin tuntea kuinka hän nauttii tilanteesta.
Vielä muutama. Ollaan loppusuoralla ja keskityn, mutta jokaisen potkun jälkeen en voi kuin huutaa. Lopulta tuli viimeinen ja hetken ajattelin että se oli tässä. ”Se oli huono, uusiksi”, ja sitten huudankin kun jo pienen hetken luulin että se oli ohi.
Olen täysin voimaton maatessani pöydällä. Keiju poistui hetkeksi. Meni kuulemma laittamaan avaimen varmaan talteen. On täysin hiljaista ja voin kuulla lintujen laulun ulkoa. Voisin nukahtaa sillä olo on täysin rento ja väsynyt. Kunnes Keiju palaa ja irroittaa minut. Vapisevin askelin nousen ylös ja käyn pesulla. Katselen reisiäni ja se risu todellakin teki näkyviä jälkiä mitä ihastelin siinä peseytyessäni. Onneksi Keiju auttaa meikkien poiston kanssa.
Kotiin ajellessani olen vain hymyä täynnä ja suorastaan innoissani että Valtiatar otti avaimen haltuunsa… Milloinkohan mahdan saada sen takaisin?